Moniajon myytti: miksi aivot vaihtelevat tehtävien välillä ja miten vaihdat vähemmän
Psykologiassa moniajo (multitasking) tarkoittaa yritystä tehdä kahta tai useampaa tehtävää samanaikaisesti, esimerkiksi kirjoittaa sähköpostia palaverissa. Vaativissa tehtävissä aivot eivät kuitenkaan käsittele molempia tehtäviä yhtä aikaa: ne vaihtelevat nopeasti niiden välillä, ja jokainen vaihto maksaa vähän aikaa ja tarkkuutta. (Tietotekniikassa moniajo tarkoittaa muuta, useita samanaikaisesti käynnissä olevia sovelluksia, eikä tämä sivu käsittele sitä.) Alla: mitä tutkimukset havaitsivat, mistä suositut luvut ”40 %” ja ”23 minuuttia” ovat peräisin, mitä tarkkaavuuden jäänteet ovat ja kuusi keinoa vaihtaa tehtävää harvemmin.
- Moniajo vaativissa tehtävissä on käytännössä tarkkaavuuden nopeaa siirtelyä tehtävästä toiseen.
- Rubinsteinin, Meyerin ja Evansin (2001) kokeissa jokainen tehtävänvaihto vei aikaa, ja hinta kasvoi tehtävän sääntöjen monimutkaisuuden myötä.
- Sophie Leroy (2009) kuvasi ”tarkkaavuuden jäänteet”: kun jätät tehtävän kesken, osa tarkkaavuudesta jää siihen, ja suoritus seuraavassa tehtävässä heikkenee.
- Väite, että moniajo vie ”jopa 40 % tuottavasta ajasta”, on arvio, jonka APA liittää psykologi David Meyeriin, eikä minkään konkreettisen mittauksen tulos.
- ”23 minuuttia” on keskimääräinen aika, jonka Gloria Markin kenttätutkimuksen osallistujat käyttivät palatakseen keskeytettyyn tehtävään (tehden välissä noin kaksi muuta asiaa), ei aika, joka kuluu keskittymisen palautumiseen.
Moniajo psykologiassa ja tietotekniikassa
Sana moniajo (multitasking) tulee tietotekniikasta. Tietokone tai puhelin ”moniajaa”, kun useita ohjelmia on käynnissä ja käyttöjärjestelmä jakaa suoritinaikaa niiden kesken niin nopeasti, että ne näyttävät toimivan samanaikaisesti. Jos mietit, miten saat kaksi sovellusta rinnakkain tabletilla, katso laitteesi ohjeista: tämä artikkeli käsittelee ihmisiä.
Psykologiassa moniajo on yritystä seurata kahta tai useampaa tehtävää yhtä aikaa: puhua puhelimessa kirjoittaessa, kuunnella luentoa viesteihin vastatessa, ajaa autoa navigaattoria säätäessä. Kummallista kyllä, aivot käyttäytyvät vähän kuin vanha tietokone, kun tehtävät vaativat tarkkaavuutta: ne eivät työskentele rinnakkain vaan vaihtelevat. Eivät vain yhtä nopeasti, eivätkä ilmaiseksi.
Mitä aivoissa tapahtuu, kun vaihdat tehtävää
Joshua Rubinstein, David Meyer ja Jeffrey Evans (2001) tekivät neljä koetta, joissa osallistujat joko toistivat samaa tehtävää tai vaihtelivat kahden välillä (lajittelivat kuvioita eri sääntöjen mukaan, ratkaisivat erityyppisiä laskuja). Vaihtelu vei aikaa. Menetys oli suurempi, kun säännöt olivat monimutkaisempia, ja pienempi, kun ihmisillä oli selvä vihje siitä, mikä tehtävä tulee seuraavaksi. Tekijät selittävät sen kahdessa vaiheessa: ensin aivojen pitää vaihtaa tavoitetta (”nyt teen B:tä”) ja sitten ladata uuden tehtävän säännöt.
Stephen Monsell (2003) lisäsi tehtävänvaihtotutkimuksen katsauksessaan tärkeän huomion: vaikka ihmisillä on aikaa valmistautua vaihtoon, osa hinnasta säilyy; sitä kutsutaan jäännösvaihtokustannukseksi. Valmistautuminen auttaa, mutta ei poista sitä.
Laboratoriossa vaihto maksaa sekunnin murto-osia. Oikeassa elämässä et kuitenkaan vaihtele kahden yksinkertaisen säännön välillä vaan puoliksi kirjoitetun tarjouksen, chatin ja taulukon välillä, etkä kerran vaan kymmeniä kertoja tunnissa.
Kokeile itse kahdessa minuutissa
Ota paperia ja sekuntikello. Kirjoita ensin kirjaimet A:sta T:hen ja niiden alle numerot 1:stä 20:een ja ota aika. Kirjoita sitten sama vuorotellen: A1, B2, C3 … aina T20:een asti, ja ota aika uudelleen. Toisella kierroksella on yhtä monta merkkiä, mutta se vie yleensä selvästi kauemmin ja siinä tulee enemmän virheitä. Se on yksinkertainen havainnollistus, ei tieteellinen koe, mutta juuri näin käy, kun vastaat chattiin jokaisen kappaleen välissä.
Tarkkaavuuden jäänteet: miksi keskeneräinen työ jarruttaa sinua
Sophie Leroy (2009) lisäsi vielä yhden kerroksen. Kun siirryt kesken jääneestä tehtävästä toiseen, osa tarkkaavuudesta jää ”roikkumaan” ensimmäiseen. Hän kutsuu sitä tarkkaavuuden jäänteiksi. Hänen kokeissaan ne, jotka siirtyivät muuhun ja jättivät työn kesken, suoriutuivat seuraavasta tehtävästä huonommin kuin ne, jotka olivat saaneet edellisen valmiiksi.
Se selittää tutun tunteen: vastaat sähköpostiin, mutta päässäsi korjaat yhä esitystä. Et ole täysin läsnä kummassakaan. Leroy ja Theresa Glomb (2018) osoittivat myöhemmin yksinkertaisen apukeinon: ennen keskeytystä kirjaa nopeasti, mihin jäit ja mitä teet seuraavaksi (suunnitelma tehtävään palaamiseksi). Silloin pää voi päästää tehtävästä irti. Lisää käytännön keinoja oppaassa miten keskittyä.
Paljon moniajavat pärjäävät huonommin
Eyal Ophir, Clifford Nass ja Anthony Wagner (2009) vertasivat ihmisiä, jotka käyttävät usein monia medioita samanaikaisesti (TV, chat, netti, musiikki), ihmisiin, jotka eivät juuri koskaan tee niin. Tulos oli päinvastainen kuin voisi luulla: paljon mediamoniajoa tekevät häiriintyivät helpommin epäolennaisista ärsykkeistä ja suoriutuivat tehtävänvaihtotestissä huonommin, eivät paremmin.
Tärkeä tarkennus: kyseessä oli korrelaatiotutkimus. Se ei osoita, että moniajo heikentäisi keskittymiskykyäsi; voi myös olla, että ihmiset, joiden on vaikeampi keskittyä, moniajavat enemmän. Alan myöhemmät tutkimukset ovat antaneet ristiriitaisia tuloksia. Varma johtopäätös on vaatimaton: runsas moniajo ei todennäköisesti tee sinusta moniajon asiantuntijaa.
Myytit ja luvut, jotka toistuvat
Moniajoa käsittelevät artikkelit rakastavat silmiinpistäviä lukuja. Tässä on, mitä niiden takana oikeasti on:
| Väite | Mistä se on peräisin | Johtopäätös |
|---|---|---|
| ”Moniajo vie jopa 40 % tuottavuudesta” | American Psychological Associationin tehtävänvaihdon kustannuksia käsittelevällä sivulla todetaan, että David Meyerin mukaan jo tehtävänvaihdon aiheuttamat lyhyet henkiset katkokset voivat viedä jopa 40 % tuottavasta ajasta. Se on hänen arvionsa, ei vuoden 2001 tutkimuksessa mitattu luku. | Asiantuntija-arvio, ei mittaus |
| ”Keskeytyksen jälkeen keskittymisen palautuminen vie 23 minuuttia” | Gloria Mark kertoi Gallupille, että hänen kenttätutkimuksessaan (Mark, Gonzalez ja Harris, 2005) ihmiset palasivat keskeytettyyn työhön keskimäärin 23 minuutin ja 15 sekunnin kuluttua, tehden välissä noin kaksi muuta asiaa. | Aika ennen tehtävään palaamista, ei ennen kuin keskittyminen on palannut |
| ”Keskeytykset hidastavat työtä” | 48 osallistujan laboratoriokokeessa Mark, Gudith ja Klocke (2008) havaitsivat, että keskeytetyt saivat sähköpostitehtävät valmiiksi nopeammin ilman laatueroa, mutta kokivat enemmän stressiä, turhautumista, aikapainetta ja ponnistelua. | Pikemminkin ”nopeammin, mutta stressaantuneena” |
| ”Naiset ovat miehiä parempia moniajossa” | Suosittu väite ilman vankkaa näyttöä. | Ei osoitettu |
| ”Moniajo laskee älykkyysosamäärää 10 pistettä” | Leviää mediajuttujen kautta; emme ole löytäneet yhtään vertaisarvioitua tutkimusta, joka osoittaisi sen. | Älä käytä sitä |
Tutkimus on yksimielinen siitä, että tehtävänvaihdolla on hintansa. Sen suuruus riippuu tehtävistä, siitä, kuinka usein vaihdat, ja siitä, jätätkö työtä kesken. Yhtä taikalukua ei ole.
Milloin moniajo ei ole ongelma
Kahden asian tekeminen samanaikaisesti ei ole ongelma, kun ainakin toinen niistä on automaattinen eikä vaadi päätöksiä:
- kävely ja puhelimessa puhuminen, silitys ja podcastin kuuntelu, siivous musiikin tahdissa,
- instrumentaalimusiikki rutiinityön aikana (laulujen sanat kilpailevat kirjoittamisen kanssa huomiostasi),
- lyhyt mekaaninen työ (lajittelu, kopiointi) jotain kevyttä kuunnellessa.
Ongelmat alkavat, kun molemmat tehtävät vaativat kieltä, päätöksiä tai työmuistia: sähköpostin kirjoittaminen palaverissa, lukeminen chattaillessa. Ja kun turvallisuus on pelissä, puhelin ratin takana ei kuulu ”ei ongelmaa” -luokkaan.
6 keinoa vaihtaa tehtävää harvemmin
- Kokoa sähköpostit ja viestit yhteen. Sen sijaan, että tarkistaisit niitä jatkuvasti, hoida ne kahdesta neljään kertaa päivässä kiinteinä aikoina. Katso tehtävien niputtaminen.
- Yksi blokki = yksi tehtävä. Valitse yksi ainoa asia 25–50 minuutiksi ja käynnistä ajastin. Näin järjestät blokit: pomodoro-tekniikka; pidempään keskittyneeseen työhön: syvätyö (deep work).
- Kirjoita ennen keskeytystä ylös, mihin jäit. Yksi rivi, ”seuraavaksi: viimeistele hinnoittelukappale”, vähentää tarkkaavuuden jäänteitä (Leroy ja Glomb, 2018).
- Kytke pois ilmoitukset, jotka eivät tule ihmisiltä. Uutiset, some ja ”joku tykkäsi julkaisustasi” voivat odottaa.
- Vain yksi ikkuna. Sulje välilehdet, jotka eivät kuulu blokkiin. Mitä et näe, se ei voi viedä sinua mukanaan.
- Puhelin pois ulottuvilta. Ei näyttö alaspäin pöydälle, vaan toiseen huoneeseen tai reppuun.
Kokeile nyt: yksi blokki, yksi tehtävä CORTEXissa
CORTEX (ilmainen kaikille) tekee ”yksi blokki, yksi tehtävä” -periaatteesta helpon: Fokus-ajastin (pomodoro 25/5, 50/10 tai valitsemasi pituus) on käynnissä yhdellä ainoalla tehtävällä, ja pikalisäys (Q-näppäin) lähettää irralliset ajatukset kohtaan Ilman päivää ilman, että poistut blokista. Vain yksi ajastin voi olla käynnissä kerrallaan, joten kun siirryt muuhun työhön, edellinen aika tallentuu.
Usein kysytyt kysymykset
Onko moniajo myytti?
Osittain. Voit tehdä kaksi automaattista toimintaa samanaikaisesti, kuten kävellä ja puhua. Kahdessa vaativassa tehtävässä aivot sen sijaan vaihtelevat eivätkä työskentele rinnakkain, ja tehtävänvaihtotutkimus (Rubinstein ym., 2001; Monsell, 2003) osoittaa, että vaihtelulla on hintansa.
Paljonko aikaa tehtävän vaihtaminen vie?
Laboratoriossa vaihto maksaa sekunnin murto-osia, ja hinta kasvaa tehtävän monimutkaisuuden myötä; oikeassa työssä menetykset kasautuvat vaihtojen määrän mukaan. Paljon siteerattu ”40 %” on psykologi David Meyerin nimissä esitetty arvio, ja ”23 minuuttia” on keskimääräinen aika, jonka kuluttua ihmiset palasivat keskeytettyyn työhön Gloria Markin kenttätutkimuksessa.
Mitä tarkkaavuuden jäänteet ovat?
Tarkkaavuuden jäänteet ovat se osa tarkkaavuudesta, joka jää aiempaan, keskeneräiseen tehtävään, kun siirryt uuteen. Sophie Leroy (2009) osoitti, että se heikentää suoritusta seuraavassa tehtävässä. Auttaa, kun kirjoitat ennen vaihtoa lyhyen ”seuraava askel” -muistiinpanon.
Ovatko naiset parempia moniajossa?
Tälle yleiselle väitteelle ei ole vankkaa tieteellistä näyttöä. Tulokset vaihtelevat tutkimuksesta toiseen ja riippuvat enemmän tehtävätyypistä ja harjoittelusta kuin sukupuolesta.
Miten lopetan moniajon?
Työskentele yhden tehtävän blokeissa ajastimen kanssa, hoida sähköpostit ja viestit nippuina, kytke pois turhat ilmoitukset ja vie puhelin pois ulottuvilta. Kirjoita irralliset ajatukset ylös sen sijaan, että toimisit heti, ja merkitse ennen keskeytystä, mistä jatkat.
Lähteet ja lisälukemista
- Rubinstein, J. S., Meyer, D. E. & Evans, J. E. (2001). Executive control of cognitive processes in task switching. Journal of Experimental Psychology: Human Perception and Performance, 27(4), 763–797
- Monsell, S. (2003). Task switching. Trends in Cognitive Sciences, 7(3), 134–140
- Leroy, S. (2009). Why is it so hard to do my work? The challenge of attention residue when switching between work tasks. Organizational Behavior and Human Decision Processes, 109(2), 168–181
- Leroy, S. & Glomb, T. M. (2018). Tasks interrupted: How anticipating time pressure on resumption of an interrupted task causes attention residue and low performance on interrupting tasks and how a "ready-to-resume" plan mitigates the effects. Organization Science, 29(3), 380–397
- Ophir, E., Nass, C. & Wagner, A. D. (2009). Cognitive control in media multitaskers. PNAS, 106(37), 15583–15587
- Mark, G., Gudith, D. & Klocke, U. (2008). The cost of interrupted work: More speed and stress. CHI 2008
- Mark, G., Gonzalez, V. M. & Harris, J. (2005). No task left behind? Examining the nature of fragmented work. CHI 2005
- Gallup Business Journal (2006). Too many interruptions at work? Interview with Gloria Mark
- American Psychological Association: Multitasking: Switching costs
Aloita fokusjakso yhteen asiaan
Valitse tehtävä, käynnistä ajastin, ja CORTEX kirjaa, paljonko oikeasti teet töitä.
Aloita keskittyminen